Luin taannoin haastattelun taustaksi tiedotteen eräästä tutkimuksesta. Teksti kertoi, että hanke oli tuottanut tietoa tutkitusta aiheesta.
Siis tutkimus tuotti tietoa. No jippii.
Mutta miksi ihmeessä revin kauhtuneet työverkkarini moisesta?
Kahdesta syystä. Ensinnäkin, tiedotteessa pitää käydä suoraan asiaan. Turhia jaarituksia ei jaksa toimittaja (tai ylipäätään kukaan) lukea, hän haluaa heti tietää oleellisen.
Uutinen tai kiinnostava asia on se syy, miksi tiedote kirjoitetaan. Ja se, että tutkimus tuottaa tietoa ei ole uutinen, se on itsestäänselvyys. Siksi ei ole mitään syytä asiasta erikseen mainita.
Toisekseen ärsyynnyin ilmauksen kapulakielen tuoksahduksesta. Valjut verbit – kuten tuottaa, suorittaa tai toteuttaa – kielivät substantiivitaudista. Nimisanojen runsas viljely etäännyttää lukijan, vie aiheen abstraktille tasolle. Käsitteellistä kieltä on vaikeampi ymmärtää kuin arkeen tarttuvaa kieltä.
Mutta suurin pulma kapulaiselta haiskahtavassa kielessä on piilottelu. Lukijana alan aina epäillä pahinta, kun kirjoittaja lymyilee epämääräisen kielen takana. Eikö tutkimuksessa oikein ilmennyt mitään mainittavaa? Yrittääkö hän miellyttää jotain tahoa eikä kerro kaikkea? Haluaako kirjoittaja vaikuttaa fiksummalta kuin onkaan?
Siispä. Älä pelkää kirjoittaa ymmärrettävää kieltä. Se ei tee sinusta eikä asiastasi tyhmää, se tekee sinusta ymmärrettävän ja luotettavan.
P.S. Kapulainen kieli on kuin tämän artikkelin kuvapankkikuva: pintapuolisesti ok, mutta ei kerro oikeasti mitään eikä tunnu kuin korkeintaan ärsyttävän kliseiseltä.
