Jäin nuorena kesätyöntekijänä ylitöihin pesulaan, jossa huolehdittiin sairaaloiden pyykeistä. Oli lämmin perjantai ja aurinkoinen viikonloppu edessä. Jäimme ystäväni kanssa kuitenkin viikkailemaan kirurgisia liinoja vielä neljän jälkeen, koska halusimme kartuttaa syksyisen Kreikan reissun matkakassaa.
Ennen kotiin lähtöään pomomme tuli sanomaan hyvät viikonloput. ”Ja hei, muistakaa laittaa yläikkunoiden kaihtimet kiinni, kun lähdette”, hän ohjeisti. ”Muuten meillä on kuumat oltavat täällä maanantaina.”
Kyllä vain, muistimme kuin muistimmekin sulkea kaihtimet. Pikkuhomma olisi voinut unohtua, jos pomomme ei olisi perustellut ohjettaan. Perustelun ansiosta ymmärsimme, että ohjeella ja teollamme merkitys.
Pomomme osasi siis viestiä vaikuttavasti: hän sai meidät toimimaan toivomallaan tavalla. Hän osasi kertoa miksi.
Kesätyömuisto häilyy taustalla yhä vieläkin, kun kirjoitan tai mietin koulutuksen sisältöjä. Vastaanottajina kysymme nimittäin jokaisen tekstin, puheen ja kuvavirran kohdalla: Miksi tämä on tärkeää? Miten tämä koskettaa minua? Miksi käyttäisin aikaani tähän?
Sen vuoksi viestin lähettäjän roolissa meidän pitää (ainakin yrittää) vastata kysymykseen merkityksestä.
Eli siksi ”miksi” on tärkeä.
