Alkuvuodesta alkoi tuntua siltä, ettei kirjoittamisesta tahdo tulla mitään. Huomasin lykkääväni eritoten ei-kiireellisten tekstien tekoa, kuten tämän sivuston artikkeleiden kirjoittamista.
Uutta virtaa kirjoittamiseen lähdin etsimään taitavan Mertzi Bergmanin kurssilta, jolla löysin monen hyvän idean ohella Julia Cameronin klassikkoteoksen.
Tyhjän paperin nautinto osoittautui kannustavaksi ja oivalluksia herättäväksi. Vaikka kirja puhuttelee ensisijaisesti kirjailijan urasta haaveilevia, siitä riittää satoa myös asiakirjoittamiseen poimittavaksi.
Kirjasta nousi erityisesti kaksi perustavaa laatua olevaa ajatusta, joista arvelen olevan apua muillekin asiantuntijoille.
1. Aloita – nyt
Ensimmäinen ohje on yksinkertainen: aloita.
Aloita kirjoittaminen nyt ja siellä, missä olet. Se on aina oikea paikka ja henkinen tila. Ei tarvitse odottaa oikeaa sielun tilaa tai inspiraatiota.
Optimaalista kirjoittamisen hetkeä kun ei Cameronin sanoin ole. Hänestä kirjoittamiselle pyhitetyn pitkän ja seesteisen ajan toive kumpuaa usein täydellisyyden tavoittelusta.
Cameron huomauttaa, että romaanikin pitää kirjoittaa yksi lause kerrallaan. Ja lauseen kirjoittaminen vaatii vain hetken.
– Tarpeeksi varastettuja hetkiä, tarpeeksi varastettuja lauseita, ja romaani on syntynyt – ilman ylellistä aikaa, Cameron kirjoittaa.
Vaikka noiden yksittäisten lauseiden yhdistämiseen voi kulua aikaa, neuvo ei ole hassumpi. Jostainhan sitä on vain aloitettava. Varattava tai varastettava viisitoista tai viisi minuuttia mistä voi, työmatkalta, aamutoimista, illan someselailulta. Ottaa aikaa tärkeälle asialle.
2. Ota rennosti
– Minulle kirjoittaminen on kuin hyvä pyjama – se tuntuu mukavalta, Cameron kertoo.
Cameronin mukaan kirjoittaminen sujuu paremmin, kun emme uurasta sen kimpussa. Emme yritä kirjoittaa ”oikein”.
Cameron kysyy lukijaltaan: Mitä kirjoittaisit, jos kirjoittaisit vain itsellesi? Jos sinun tarvitsisi miettiä julkaisua tai muiden vastaanottoa?
Aika vapauttava ajatus, eikö vain?
Kokeilin rentoa luonnostelumenetelmää tähän tekstiin. Jätin superegon ja kollegat porstuaan odottamaan, keskityin vain asiaan.
Huomasin ydinajatusten kirkastuneen kuin itsestään. Monet lauseistakin olivat jo ihan valmista tavaraa. Vaikka loppujen lopuksi karsin alkuperäistä versiota reippaasti, itse kirjoittaminen oli pakottamatonta, nautinnollista.
Tee siis rauhassa raakaversiota, luonnosta. Älä vielä yritä tehdä täydellistä, valmista tekstiä.
Minäkin yritän myös jatkossa olla kuuntelematta sisäistä perfektionistiani. Luonnostelumentaliteetilla kirjoittaminen näytti, että kun täydellisyyden tavoittelun painavan viitan laskee harteiltaan, ajatus ja sanat virtaavat. Ja itsellä on parempi olla – kuin mukavassa pyjamassa.
(Cameronin kirjan erinomaista suomennosta saa ainakin pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoista. Julia Cameron: Tyhjän paperin nautinto. Tie luovaan kirjoittamiseen. 1998, Like)
