Pidä yllä toivoa.
Se on päällimmäinen ajatus, joka nousee Faith Kearnsin kirjasta Getting to the Heart of Science Communication.
Tiedeviestijä Kearns kirjoittaa luottamuksen ja ymmärryksen rakentamisesta. Keskiössä ovat vuorovaikutus, kuuntelu – ja tunteet.
Äkkiä muuttuneessa maailmassamme arvelen toivon tunteen olevan se, jota kohti nyt eritoten ojentaudumme.
Asiantuntijoina pyörittelemme usein ongelmia. Ne ovat merkityksellisiä nähdä ja näyttää muillekin. Mutta yhtä merkityksellistä on nostaa framille ratkaisuja, joilla ongelmia voi purkaa. Viitoittaa kohti mahdollisuuksia.
Paitsi että toivon kannattelu on humaania, se on myös vaikuttavaa. Toivo antaa suuntaa ja voimaa toimia. Silkka madonlukujen suoltaminen taas voi lamauttaa kuulijat toimettomaksi: mitä tässä enää mitään yrittämäänkään, menetetty peli.
Puhun tietysti todellisuuteen pohjaavasta toivosta, en näennäisestä, päätä paijailevasta toivosta. Tai sumuverhoilusta.
Satuin eilen 27.2.2023 kuuntelemaan pätkän Radio Vegan keskustelua ilmastonmuutoksesta ja tulevista eduskuntavaaleista. Ohjelman keskustelijat kiinnittivät huomiota siihen, että poliitikot vaikuttivat puhuvan ilmastoaiheista aiempaa pätevämmin. Mikä oli keskustelijoista sinällään hyvä, mutta saattoi heidän mielestään antaa harhaanjohtavan kuvan paitsi poliitikon osaamisesta myös ympäristön tilasta. Sanatasolla fiksut ilmaisut saattavat siis antaa valheellisen turvallisuuden tunteen tilanteessa, jossa ilmastokriisi on akuutimpi kuin ikinä ennen.
Näine ajatuksineni kannustan itseänikin pitämään perustellun toivon puolta. Jatkan myös toivontäyteisesti viestivien asiantuntijoiden seuraamista, joita ovat mm. Miia Paakkanen, Mertzi Bergman ja Annukka Meronen sekä toivon sanansaattaja, Maaret Kallio.
Jatka mielellään listaa kommentteihin, jos haluat vinkata muista hyvistä seurattavista toivontuojista!
Anne-Mari Kiviniemelle kuuluu vielä kiitos Kearnsin kirjan suosittelusta!
Lisää ajatuksia viestinnästä: Asiantuntijan oma viestintätyökirja.
