Jos et ole sosiaalisessa mediassa, et ole olemassa. Bloggaa kerran viikossa ja twiittaa kolmesti päivässä. Keskustele ja vuorovaikuta. Asiantuntija, sinä olet oman brändisi seppä!
Viestintäkeskustelun pintakohinaa kuunnellessa voisi päätellä, että vain hyperaktiivinen somettaja-brändääjä-asiantuntija pärjää.
Onneksi – ja tietenkin – viestinnän koko kuva on monimuotoisempi. Jo tämän tosiasian kuuleminen saa useammankin asiantuntijan hartiat pois korvista. Viestintää oman toimen ohella tekevälle on suuri helpotus oivaltaa, että viestinnässä voi onnistua monin eri tavoin ja omalla tyylillä.
Hahmotonta höttöä hässäkän keskellä
Asiantuntijoilta edellytetään aktiivista otetta viestintään ja oman työnsä yleistajuistamiseen. Suuri osa asiantuntijoista haluaa itsekin kertoa työstään – viestinnän edelle vain ajavat muut asiat.
– Valitettavasti viestintä tahtoo helposti unohtua kaiken muun hässäkän keskellä, koska se ei ole perinteisesti ollut tutkijan työn prioriteetti, summasi taannoin eräs viestintäkoulutukseen osallistunut tutkija.
Viestimisen esteiksi asettuvat monesti myös kokemuksen ja tiedon puute, jolloin viestintätyö näyttäytyy hankalana möhkäleenä tai otteesta lipsuvana höttönä.
Kaupunkilaisjärjellä pärjää pitkälle
Viestintä alkaa tuntua hallittavissa olevalta, kun se saa hahmon. Ensimmäiseksi piirretään ääriviivat miettimällä omat tavoitteet viestinnälle: miksi haluan kertoa työstäni?
Vähitellen viestinnän kuva tarkentuu, ja se saa väriä tiedosta: mitä työkaluja voin käyttää? Millaisia vastaanottajaryhmiä voin puhutella? Miten voin yleistajuistaa tekstiäni? Voiko tiedettä tarinallistaa? Mitä journalistinen ajattelu pitää sisällään?
Viestinnän perussääntöjen ja vaaran paikkojen tunteminen antaa varmuutta viestiä ns. perinteisessä kuin uudessakin mediassa.
Uskallus viestiä syntyy kahden oleellisen seikan ymmärtämisestä: viestinnässä pärjää kaupunkilaisjärjellä eivätkä viestinnän perussäännöt ole mullistuneet samaa tahtia kuin mediamaisema.
Oma rooli johtotähtenä
Tiedon rinnalla toinen tärkeä viestinnän tukiranka syntyy oman roolin pohtimisesta.
Olen vuosien mittaan nähnyt lukuisia ilahtuneita kasvoja sanoessani, että somessakin voi toimia omannäköisesti. Jos itsestä kertominen julkisuudessa on luontevaa, niin siitä vaan. Ellei, on aivan sallittua pitää asiantuntijan viitta yllään.
Myös viestinnän tapa on syytä tehdä itselle passeliksi: toiselle viestinnän tarkka aikataulutus tuo ryhtiä, toiselle sopii tilanteen mukaan ja spontaanisti viestiminen.
Kuten eräs viestinnän perusteiden koulutukseen osallistunut asiantuntija sanoo:
– … nyt voi miettiä, minkälaisen some-asiantuntijaroolin haluaa rakentaa itsellensä vuoden päähän. Ja, että blogi ja podcastit vaativat systemaattisuutta, ja se on juuri mikä sopii minulle. Tarvitsen aikaa ajatella ajatuksiani, en ole adhoc-keskustelujen kommentoija. Tämä oivallus toi minulle ihan uuden kulman.
Rohkeus kasvaa tekemisestä
Asiantuntijankaan ei siis ole pakko brändäytyä tai ryhtyä päivystäväksi dosentiksi. Väkisin tehty kun on väkisinkin väkisin tehtyä.
Mutta tiedon ja kokemuksen karttuessa myös viestintätyössä kasvavat motivaatio ja rohkeus, vähitellen ja kohti isompia askelia.
(Teksti on lyhennelmä Säätiöiden ja rahastojen verkkosivuilla julkaistusta tekstistä https://saatiotrahastot.fi/juttuarkisto/onko-pakko-brandata-tieto-vahentaa-asiantuntijan-viestintaahdistusta/ )
