Tutkijan iloinen velvollisuus

Kielentutkija Johanna Isosävi viestii aktiivisesti monilla areenoilla tutkijan työstään, sillä hänestä tiedeviestintä on iloinen velvollisuus.

Johanna Isosävi vastaa Whatsapp-puheluun Ranskan Lyonissa. Koneen säätiön apurahatutkija on siellä haastattelun aikaan tutkimassa suomalaisten ja ranskalaisten kohteliaisuutta.

Ranskalaisen filologian tohtori kertoo syksyn mittaisen työmatkansa edenneen hyvissä merkeissä, sää ja ruokakulttuurikin ovat hellineet. Tämän tosin jo tiesinkin, sillä tutkimusmatkan vaiheita olen seurannut Instragramissa, Twitterissä ja Facebookissa.

Johannaa voi hyvällä syyllä kuvata moderniksi tutkijaksi, joka osallistuu aktiivisesti alansa liittyvään keskusteluun myös tutkimuspiirien ulkopuolella. Hänen äänensä kuuluu sekä sosiaalisessa mediassa että ns. perinteisissä medioissa.

Siksi tältä inspiroivalta tieteen popularisoijalta on hyvä kysyä näkemyksiä vaikuttavasta  viestinnästä.

 

Somessa ollaan ihmisten kanssa

Viestinnässä yksi tärkeimmistä tavoitteista Johannalla on tuoda tutkimuksensa tuloksia myös suuren yleisön tietoon. Lisäksi hän haluaa haastaa vallitsevia näkemyksiä, erityisesti suomalaisten käsityksiä omasta kohteliaisuudestaan.

Mutta mitä hyötyä tutkijalle itselleen on tutkimuksestaan viestimisestä?

– Viestinnän tärkeimpänä lähtökohtana ei voi olla oma hyöty. Tärkeintä on miettiä, mitä voi antaa muille; miten voi osallistua ja vuorovaikuttaa, Johanna vastaa painokkaasti.

– Somessa viestiminenhän on ensisijaisesti ihmisten kanssa olemista.

Mutta toki tutkijakin jää monin tavoin plussan puolelle viestintätyössään, ilman muuta. Johannalle esimerkiksi oman tutkimuksen merkitys on vahvistunut itselle ja muille antoisissa somekeskusteluissa.

 

Mukana ja hereillä

Kielentutkijan tärkeimpinä viestintäkanavina toimivat Instagram, Facebook ja Twitter. Omaa blogia hän on pitänyt vajaan vuoden verran.

Johanna seuraa tiivisti alallaan käytäviä keskusteluita ja osallistuu mielellään niihin. Hän myös nostaa itse esille puheenaiheita. Esimerkiksi heitto Kuka?-palvelussa poiki tv-haastattelun.

– Ajankohtaisiin aiheisiin kannattaa reagoida heti, sillä sosiaalisen median kanavat ovat nopeita, hän neuvoo.

 

Tutkimusprosessi aukeaa kuvassa

Aikaa eri kanavien ylläpitoon ja viestimiseen Johannalta kuluu arkipäivisin puolesta tunnista tuntiin. Sisältöjä hän varioi jonkin verran kanavien mukaan.

– Twitterissä voin tehdä kongressin live-seurantaa useammalla twiitillä mutta Facebookin laitan samasta tilaisuudesta vain yhden postauksen, hän kertoo esimerkin.

Instagramissa Johanna yrittää kuvien avulla avata tutkimusprosessia – se kun tahtoo suurelta yleisöltä jäädä piiloon. Palvelussa on hänen mukaansa vielä harmillisen vähän tutkijoita, vaikka juuri kuvien avulla voisi kertoa tutkimusten kiinnostavista taustoista.

 

Asiantuntija, ota oma tilasi!

Tutkijoita Johanna kannustaa kärsivällisyyteen omassa viestinnässään.

– Aivan kuten tutkimustyö, myös viestintä vaatii pitkäjänteisyyttä. Somessakin kestää aikansa, ennen kuin alkaa saada näkyvyyttä.

Johannan mukaan aloittelevan viestijän kannattaa asettaa tavoitteita noin puolen vuoden päähän. Läsnäoloa onnistunut viestintä etenkin somessa tietenkin vaatii.

– Ole rohkea ja anna innostuksen näkyä. Ota asiantuntijatilasi. Ellet sitä tee, joku muu sen kyllä nappaa, Johanna nostaa vielä tiedeviestinnän tekijän ohjeeksi.

 

Haastattelu tehtiin marraskuussa 2017.