Kun juttelen tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden kanssa yleistajuisesta viestinnästä, tulee melkein aina puheeksi huoli ajan riittämisestä ja muiden mielipiteistä. Huolet ovat aiheellisia, mutta selätettäviä.
1. Mistä löydän aikaa?
Asiantuntijoiden ykkösmurhe viestinnän suhteen on ehdottomasti ja ymmärrettävästi aika. Miten löytää aikaa somettamiselle, haastatteluille ja blogien kirjoittamiselle, kun pitäisi tehdä niitä oikeitakin töitä?
Ensiksi on hyvä huomata, että asiantuntijana teet jo joka tapauksessa paljon viestintää. Vaikka viestintä mieltyy monesti erilliseksi lisäpalikaksi, niin itse asiassa se on jo kietoutunut olennaisena osana asiantuntijatyöhön. Viestit, kun kerrot uudelle ihmiselle, mitä teet, tai kun kirjoitat väliraporttia hankkeesta.
Mutta kyllä: viestintä on paitsi väistämätöntä ja tärkeää, myös aikaa vievää. Jottei se haukkaa kohtuuttoman isoa palaa päivistäsi, niin viestintää kannattaa tehdä yhtä tietoisesti kuin muitakin työnsä osa-alueita. Varsinkin kun teet yleistajuista viestintää.
Suunnittele, valikoi ja rajaa
Ihan kuten muitakin töitä, viestintääkin pitää suunnitella, jos haluaa tehdä sitä järkevästi. Täytyy aikatauluttaa ja valmistella. Kiirehän syntyy usein yllätyksistä ja huonosta valmistautumisesta.
Säästää aikaa miettiä jo ennakkoon, mitä haluat viestinnällä tehdä? Mitkä asiat ovat tärkeitä nostaa esille nyt tai loppuvuodesta? Kenen pitäisi tietää näistä teemoista?
Olennaiseen keskittymällä säästää voimavarojaan. On myös järkevä rajata myös omaa aikaasi, sinun ei tarvitse aina olla käytettävissä. Esimerkiksi tutkija Mira Karjalainen varaa haastatteluihin tunnin – sen pitää riittää toimittajallekin.
Tunne viestinnän perusteet
Viestintää nopeuttaa, helpottaa ja tehostaa, jos tiedät mitä teet.
Kun tiedät, miten tiedote rakentuu, voit keskittyä sisältöön eikä pähkäillä muodon kanssa. Kun tiedät, ymmärrettävän kielen periaatteet, sinulla ei kulu turhaa aikaa pitkälliseen editointiin.
Varmista siis, että tunnet viestinnän perusteita ja että saat tärkeät työkalut käyttöösi. (Tämä on paitsi totta, myös omien koulutusteni puffausta.)
Rutinoidu ja tee yhteistyötä
Suunnittelu tuo rutiineja, jotka ovat todellisia aikasäästäjiä. Kokemus on tietenkin toinen, joka nopeuttaa myös viestinnän töitä. Siksi treenailu ja toistot ovat hyödyllisiä.
Tehokasta ajankäyttöä tuo yhteistyökin. Porukassa tehtävät eivät kasaudu yksille harteille. Esimerkiksi yhteisblogin kirjoittaminen voi olla omaa blogia kevyempi ratkaisu.
2. Mitä muut sanovat?
Olenko minä oikea ihminen kertomaan tästä? Tämä kysymys kalvaa etenkin monia aloittavia tutkijoita, kun puhumme yleistajuisesta viestinnästä ja median kautta vaikuttamisesta.
Kysymys onkin oleellinen vaikkapa silloin, kun toimittaja pyytää haastattelua. Jos toimittaja haluaa haastattelua nuorten tavasta ostaa vaatteita, ja itse olet perehtynyt asuntomarkkinoihin, on paikallaan ohjata toimittaja toisen asiantuntijan pakeille.
Mutta ”voinko minä nyt puhua tästä” -kysymyksen esittäjänä todennäköisesti olet perehtynyt aiheeseesi maallikkoa paremmin. Jos teet väitöstä työelämän resilienssistä, tiedät aihepiiristä enemmän kuin 98% suomalaisista.
Ja juu, juu: professori Mielonen Kuopiosta ja tutkija Hernandes São Paolosta tuntevat aiheen sinua paremmin. Mutta sinulla on oma näkemykseksi aiheeseen ja sinulta asiaa nyt kysytään. Sinulla on mahdollisuus vaikuttaa.
Sitä paitsi, sinäpä et kerro nyt asiasta Mieloselle ja Hernadesille, vaan meikäläisen mateille ja majoille. Et puhu kollegoillesi vaan laajemmalle yleisölle.
Kaikenlaiset ihmiset tarvitsevat luotettavaa tietoa. Jos pystyt sitä ymmärrettävässä muodossa tarjoamaan, autat heitä.
Sen vuoksi on hyvä välillä antautua yleistajuistajaksi, valmistautua viestimään osaamisestaan muillekin kuin kollegoille ja rahoittajille.