”Tämä meidän alan sanasto nyt vaan on niin vaikeaa. Ei sitä oikein voi yleistajuistaa, koska sitten merkitys muuttuu niin paljon.”
”Tutkimuksesta ei saa kertoa liian yksinkertaisella tavalla. Se syö tieteen uskottavuutta.”
”Tässä on nyt aika paljon konkretiaa. Ei kai meidän hanke vaikuta liian yksinkertaiselta?”
Yleistajuistaminen herättää asiantuntijoissa tunteita, päällimmäiseksi nousee huoli oman viestin välittymisestä oikein. Joskus yleistajuistaminen eli kansanomaistaminen tai popularisointi aiheuttaa suorastaan kiukkua: pitäisikö vuosien työtä typistää sivun mittaiseksi yksinkertaistukseksi!
Ymmärrän huolen ja kiukun.
Silti kannustan usein yleistajuistamiseen, sillä tutkittua tietoa ja ymmärrystä tarvitaan jokaisen arjessa. Vaikka yleistajuistettu tiivistelmä ei kertoisi koko totuutta, se kertoo parhaimmillaan jotain vastaanottajalleen merkityksellistä. Tieto auttaa vain jos sen pystyy vastaanottamaan, ymmärtämään.
Sitä paitsi juuri sinä itse kirjoittajana voit vaikuttaa melkolailla siihen, ettei väärinkäsityksiä syntyisi.
Professorikin tykkää lukea selkeää tekstiä
Toisinaan asiantuntija pelkää, että liian yleistajuinen teksti yksinkertaistaa tai peräti tyhmentää myös itse asian – ja samalla sen kirjoittajan.
Helsingin Sanomien suosituimpia osioita ovat lasten tiedekysymykset. Lehden osiossa eri alojen ammattilaisten vastauksia on yleistajuistettu ansiokkaasti: perusteltu, taustoitettu tiiviisti sekä käytetty suomenkielisiä ilmauksia ja lyhyitä lauseita. En usko minkään tieteenalan kärsineen tästä popularisointityöstä.
Vastaavasti, koukeroinen ilmaisu ei tee itse asiasta arvokkaampaa tai parempaa. Vaikea ilmaisu tekee asiasta vain hankalan ymmärtää, jolloin lukija tai kuulija ei käsitä. Ja silloin viesti vasta vääristyykin.
Yleistajuistaminen onkin ennen kaikkea tärkeimmän seulomista esiin ja sen esittämistä ymmärrettävällä tavalla. Ei siis lässyttämistä tai yliyksinkertaistamista.
Termit paljastuvat harvoin pääsyyllisiksi
Yleistajuistaminen on asiantuntijakirjoittajalle tiukkaa ajatustyötä vaativa tilanne, mutta ei suinkaan mahdoton paikka.
Monesti asiantuntijat pähkivät sanaston selittämisen vaikeudella. Mutta itse asiassa ongelma ei useinkaan ole yksittäisissä sanoissa. Usein ammattisanojen selittämisenkin jälkeen lukija joutuu ponnistelemaan ymmärtääkseen.
Yleistajuistamisen iso ongelma onkin usein, miten rakentaa käsitettävissä oleva kokonaisuus, joka on looginen, rakenteeltaan eheä ja ideatiheydeltään passeli.
Kun omasta osaamisalastaan saa kertoa alansa ulkopuolisille, joutuu viestijä pohtimaan haastavia kysymyksiä. Miten pitkälti voin kertoa aiheesta? Kuinka paljon aiheesta pitäisi kertoa? Paljonko asioita pitää selittää?
Ratkaisua yleistajuistamisen kysymyksiin on lähdettävä etsimään vastaanottajasta käsin, hänen mahdollisista kiinnostuksen kohteistaan, tarpeistaan ja elämänpiiriistään.
(Kuten esimerkiksi Marko Merikukka on tehnyt: https://itla.fi/riskitekija-epaonnistunko-varmasti/)